ei jaksa uskoo unelmiin mut jaksaa juhlia

ei jaksa elää, mä pysyn tolkussa tai järjissäni ehkä vaan lääkkeillä ja niinä harvoina hetkinä kun mä en oo kännissä lääkehuurussa tai missään muussakaan mä vaan istun ja tuijotan seinää
musta on tullut jo mestari valehtelmaan että joo mä nukun hyvin (vaikka näkishän sen silmistäkin) ja että en mä tapa itseäni
muttakun vittu en mä vaan pysty toteuttaa noita lupauksia. oksentaminen on kuulunut harrastuksiin jo kauan
huomenna vois lähteä, mulla on lääkkeitä tarpeeksi ja liikaa ja kaikkea, muttakun vittu on joulu
sen näkeee huomenna, katoanko vai en, otanko yhden pillerin vai koko paketin


luulen näkevinäni henkimaailman olentoja joka nurkassa 
viikatemies mua jahtaa, me ollaan aina samassa seurassa


ne haluaa tappaa mut mutta ehkä mä ehdin ensin

eihän lääkkeitä saisi sekoittaaa alkoholiin mutta mä aion tehdä puolen tunnin päästä taas juuri niin