Likat pyys ja viina oli ilmaista

vaikka oon lihava, on pakko myöntää että mä menetin kontrollin taas .. koulussa.
oon heikoimmillaan, mä itken kotimatkalla ja oksensin kai vähän liikaa. kotona vaaka näytti kivaa lukemaa joka pelottaa mua samalla mutta saa mut hymyilemään kun tajuan kuinka kevyt olen. nään mun luut ja nään arvet mun käsissä, arvet jotka ei pysy arpina enää kauaa.

mulla on tunne että haluun uuvuttaa itteni, mun pitää olla laiha viikon päästä

My mental stability reaches it's bitter end

Everything she does questions my mental health
It makes me lose control
I wanna hurt myself

If anyone can hear me slap some sense into me
But you turn your head and I end up talking to myself
Anxiety has got me strung out and frustrated
So I loose my head or I bang it up against the wall

Sometimes I wonder if I should be left alone
And lock myself up in a padded room
I'd sit and spew my guts out to the open air
No one wants to hear a drunken fool

kädet osuu maahan ja ensimmäinen ajatus on olla nousematta enää koskaan

kai ne viimeiset viikot oli liian helppja, mulla oli rakkautta liikaakin ?
nyt kaikki kaatuu, kaikki musertuu yhtä nopeasti kun miten se alkoikin. mä menetin taas jotain kun mä kuulin ne sanat. lopetan syömisen, nyt mä haluan tehdä niin. on helpompi musertua kun ei ole vahvoja osia pitämässä kiinni elämästä. haluaisinhan mä päästä irti mutten osaa ? ahdistaako - joo - itkettääkö - joo -
mutta helpompi on vaan sanoa että oon okei. 
kai tää on vaan loogista olla tälläinen, vai onko ? vai elänkö kuvitelmassa että oon terve ja parempi, elänkö mä  sillä että uskottelen ittelleni että tää vika on vaan mun ajatustavassa. ei, en mä ole sairas. noita lääkkeitä mä tarvin vaan siihen johonkin päivään, en mihinkään muuhun. parantuminen ei ole mahdollista jos en edes ole ollutkaan sairas, tää on vaan mun todellinen ajatusmaailma, minä

en mä osaa edes kirjoittaa enään,
kaikki hyvä loppuu aikanaan,
prinsessasadun loput ei jaksa naurattaa