viime yö. mä sain itseni tajuttomaksi, liian monta kertaa. jostain syystä mä en saanut kuristettua itseäni tai mulla ei ollut vahvuutta. mä suunnittelin mun mielessä on katkoviivat ranteeseen, haluan ne auki. auki niistä arvista mitkä on oleillut siinä jo .. kauan ja jotka on avattu niin monta kertaa aina vaan uudestaan.
mä en tunne mun jalkoja .. se on mukavaa, mutta mä tunnen mun kylkiluut, kaiken. mutta en tunne tarpeeksi. mä haluaisin tuskaa, se olisi ehkä jotain mitä voisi kutsua jo elämäksi. yhden illan mä olin elossa, lotan kanssa. mutta yöllä mä romahdin. aamulla olin hiukkasen sekasin, mä vedin lääkkeitä liikaa. oon riippuvainen niistä jollain tavalla, vaikken syö niitä niin kuin pitäisi.
mun parvekkeella tuoksuu tupakka, huoneen kaapit täynnä pulloja. mä haluun laskee mun kylkiluita aina uudelleen, lukita oven ja työntää hammasharjan kurkkuun. mä jollain tavalla pelkään itteäni, en halua käsittää että musta on tullut tällänen.
leikitään vielä yksi yö että oon normaali. yksi yö jolloin mun harhat jättää mut rauhaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti